Nykypäivänä netti ja sosiaalinen media on pullollaan erilaisia hyvinvointiin tai fitness-konseptiin liittyviä palveluntarjoajia tai ns. some-vaikuttajia. Tarjolla on erilaisia harjoitusohjelmia tai valmennuksia ja tarjonta on hyvin laajaa. Todella paljon on ns. valmisohjelmia, jossa hankitaan harjoitusohjelma asiakkaan itse määrittämänsä lähtötason (aloittelija-keskitaso-kokenut jne.) tai tavoitteen (painonpudotus-kiinteytys-voimaohjelma jne.) mukaan. Tiedän hyvin monia, jotka ovat netistä ns. valmisohjelmia ostaneetkin. Viimeksi noin muutama viikko sitten juttelin kuntosalilla erään n. nelikymppisen miehen kanssa, joka oli ohjelman netistä ostanut. Kutsutaan tätä henkilöä tässä vaikka Sepoksi. Hän kuvaili ohjelmaa “ihan hyväksi”, mutta ei ollut oikein varma, että onko se ollut itselle sopiva.
Pyysin häntä kuvailemaan ohjelmaa tarkemmin ja hän itse asiassa näyttikin koko ohjelman minulle. Ohjelma piti sisällään muun muassa kyykkyä, leuanvetoa ja maastavetoa. Sinänsä aivan hyviä asioita. Ohjelma muutoinkin näytti hyvältä ja sen oli varmasti suunnitellut henkilö, joka asiaan on perehtynyt. Ongelma ei sinänsä ollut ohjelma. Seppo kertoi, että ohjelmassa olevat kyykyt ja maastavedot tuntuvat vähän hankalilta koska hänellä ei ole varmuutta, tekeekö hän liikkeet oikein. Kysyin, että ennen ohjelman hankkimista, tarkistiko joku sinulta, että pääsetkö kyykkyyn? Hän vastasi, että ei. Kysyin, että kysyikö joku sinulta, että miten kyykkyyn meno sujuu? Vastaus oli myös ei. Sama tietysti muidenkin liikkeiden kohdalla.
Kysyin Sepolta, että mistä se harjoitusohjelman tekijä on osannut tai rohjennut laittaa sinulle harjoitusohjelmaan kyykkyä tarkistamatta ensin, että pääset ylipäätänsä kyykkyyn? Hän vastasi, että hyvä kysymys, ei mistään. Hän kertoi valinneensa ohjelman kolmesta vaihtoehdosta, jotka olivat aloittelija (beginner), keskitaso (intermediate) ja kokenut (advanced), joista hän oli valinnut keskitason ohjelman. Olen nähnyt Sepon tekevän kyykkyä ja maastavetoa. Hyvin usein hän on kysynyt minulta pikaisia ohjeitakin salilla. Lyhyesti kiteytettynä, Sepon ei pitäisi tehdä vielä kyykkyä tanko niskassa ja lisäpainoilla. Syy on yksinkertainen. Seppo ei pääse kunnolla kyykkyyn. Palatakseni tuohon ohjelmaan, niin se itse asiassa oli hyvillä harjoitteilla varustettu ja hyvin rakennettu. Siinä kerrottiin myös, miten siinä tulee edetä, milloin lisätä painoa harjoitteisiin jne. Ohjelmassa ei siis mitään vikaa ollut. Se on vain täysin väärällä henkilöllä.
Edellä kuvattu on hyvin hyvin usein kuulemani tarina ns. valmisohjelmista. Ne sopivat kyllä varmasti monelle, usein edistyneimmille treenaajille, joille harjoitteet ovat tuttuja ja tekniikka kohdallaan. Vastuuhan koko asian arvioimisessa jää itse asiakkaalle. Vastuu siis siitä, mikä se oma taso on. Olenko kokenut vai keskitason kuntosalikävijä? Onko esimerkiksi se kyykkytekniikka kohdallaan, joka siellä harjoitusohjelmassa on? Kyykky on itse asiassa melko paljon eri ominaisuuksia vaativa liike ja tiedän useita ns. edistyneitä treenaajia, jotka saattavat tehdä jalkaprässiä 300 kg:n painolla, mutta eivät kykene tekemään jalkakyykkyä 60 kg:n painolla. Puhtaasti sen vuoksi, että eivät pääse kunnolla kyykkyyn.
Liian usein samaa näkee myös nuorten joukkue- tai yksilöurheilussakin. Valmentaja saattaa lyödä pelaajillensa kesäharjoitteluohjelman käteen ja todeta, että “kesällä tehdään sitten fysiikka kuntoon”. Kyseessä on usein kuntosaliohjelma, joka on otettu 90-luvun pakkotoisto-sivustolta (legendaarinen voimailuaiheinen nettisivusto) tai se voi olla ohjelma, joka on pyörinyt urheiluseuran kesäohjelmana jo vuosikausia. Ongelmanahan tuossa on tietenkin se, että hyvin usein joukkueessa on nuoria urheilijoita, jotka eivät koskaan ole edes salilla käyneet. Nyt pitäisi sitten alkaa toteuttamaan jotakin ohjelmaa ilman minkäänlaisia ohjeita tai opastusta. Valmentajan puoleltahan tuo on osaamattomuutta ja tietämättömyyttä.
Myös resurssien puutetta. Suomalaiset urheiluseurat pyörivät aivan liikaa talkoovoimin eikä oikeita ammattivalmentajia ole yksinkertaisesti varaa palkata.
Ongelma valmisohjelmissa on siis se, että ne harvoin ovat millään tavalla yksilöllisiä. Niistä puuttuu kunnollinen asiakkaan lähtötason määrittäminen, kuten esim. se, että pääseekö asiakas edes kyykkyyn. Niistä puuttuu myös hyvin tärkeä elementti, joka on harjoitteiden ohjaaminen. Mielestäni tärkeintä ei ole mitä teet, vaan miten teet? Ainakin alussa. Itse asiassa myös tuolla keskitasolla tai edistyneemmälläkin tasolla. Toki, mitä edistyneemmästä harjoittelijasta on kyse, sitä enemmän voi luottaa siihen, että ne harjoitteet sujuvat ilman ohjaustakin.
Tämän kirjoittamani jutun tarkoituksena ei ole kritisoida valmisohjelmien tarjoajia. Ei missään nimessä. Valmisohjelmillekin on kohderyhmänsä ja ne voivat toimia monelle. Liian usein valmisohjelmia ostavat kuitenkin aloittelijat tai tuolla ns. keskitasolla olevat treenaajat, jotka nimenomaisesti tarvitsisivat tarkkaa alkutason määrittämistä ja harjoitteiden ohjaamista. Vastuu siis siitä, mikä oma taso on tai minkälainen harjoitusohjelma olisi itselle sopiva on liian suuri, varsinkin kun pitäisi yrittää valita jokin näistä valmisohjelmista, joita netti on aivan pullollaan. Loppujen lopuksi hyvin usein käy niin, että kun yksilöllisyys puuttuu harjoitusohjelmista (erityisesti se lähtötason määritys), varsinkin aloitusvaiheessa, jäävät ohjelmat usein käyttämättä ja sitä mukaa jää usein myös se saliharrastuskin