Kirjoitin aikaisemmin, miksi harjoitusohjelma on hyvä idea. Ennen harjoitusohjelman suunnittelua olisi kuitenkin hyvä määrittää kuntoilijan tai urheilijan lähtötaso tai alkutaso, johon kuntosaliohjelmankin pitäisi perustua. Lähtötason määrittäminen on yhtä tärkeää, oli kyseessä sitten vasta-alkaja tai vaikka urheilijakin.
Lähtötaso kertoo liikkujan taitotason, liikkuvuuden ja mahdolliset rajoitukset. Lähtötasoon on hyvä ottaa huomioon myös mahdolliset vammat tai vuosien varrella kehoon kertyneet jäykkyydet, kivut tai kolotukset. Myös liikkujan omat tavoitteet, toiveet ja esimerkiksi arjen rajoitteet aikatauluineen voivat olla osa lähtötason määrittämistä, vaikka eivät ihan suoranaisesti olekaan se ydinosa lähtötason määrittämisessä. Joka tapauksessa ne ovat tärkeä osa kokonaisuutta, jotka liittyvät sopivan harjoitusohjelman suunnitteluun.
Kuten alkuun mainitsin, alkutason määrittäminen on tärkeää olipa sitten kyseessä vasta-alkaja tai kokenut urheilija. Aloittelijoiden tai ns. keskitasonkin kuntoilijoiden kannalta on tärkeää määrittää, mihin keho pystyy tai taipuu, mikä on eri perusharjoitteiden suorittamisen taitotaso ja jos niissä on puutteita, on syytä selvittää mistä ne johtuvat. Sama koskee myös urheilijoita vaikka usein taitotaso onkin huomattavan eri tasolla aloittelijoihin nähden. Tosin olen kyllä melko usein törmännyt ihan sm-tason urheilijoihiinkin, joilla esimerkiksi kyykkyyn meno ei luonnistu. Sitä on ehkä enemmän tai vähemmän vältelty vuosien varrella tai tehty vähän sinnepäin nuoresta saakka. Urheilijan näkökulmasta kyseessä voi olla vaikka leikkauksen jälkeinen kuntoutuminen, jonkin uuden taidon opetteleminen (esim. käsilläseisonta, tempaus) tai vaikka kesäharjoittelu, jolloin oma laji saattaa olla kokonaan tauolla. Tällöin lähtötason määrittämisellä on suuri rooli. Fysioterapian ja fysiikkavalmennuksen yhdistelmä on hyvin usein erittäin toimiva yhdistelmä.
Oma valmennuskonseptini perustuu eräänlaiseen fysioterapian ja fysiikkavalmentamisen yhdistelmään. Konsepti pitää sisällään fysioterapeuttisen alkututkimuksen, jossa määritetään asiakkaan perusliikkumisen taitotaso, liikkuvuudet, mahdolliset rajoitukset, kivut, vammat ja muut kolotukset. Esimerkiksi, jos kyykkyyn pääseminen on vaikeaa tai mahdotonta, niin selvitetään mistä asia mahtaa johtua. Kyykkyä ei siis voi laittaa harjoitusohjelmaan, jos kyykkyyn ei pääse. Sitä kohti voidaan kyllä rakentaa, mutta täytyy olla oikea lähtötaso. Voisi ajatella asian olevan hyvin loogista, mutta ei usein käytännössä sitä ole, kun katsoo ihmisten hankkimia harjoitusohjelmia ja niiden sisältöä tai paremminkin niiden yksilöllisyyttä, eli miten juuri se harjoitusohjelma soveltuu juuri kyseiselle henkilölle.
Monella voi olla jo vuosia jatkunutta selkä- tai olkapääkipua. Fysioterapeuttisen alkututkimuksen tarkoituksena on pyrkiä selvittämään, mistä kivut johtuvat ja mitä niille tai niiden poistamiseksi olisi syytä alkaa tehdä. Alkututkimuksen tulokset ja “löydökset” toimivat sitten perustana harjoitusohjelman suunnittelussa. Lisäksi alkututkimukseen kuuluu tärkeänä osana asiakkaan omat tavoitteet, toiveet ja esimerkiksi se, mihin oma arki antaa myöten (esim. töiden tai opiskelun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen). Yhdessä alkututkimuksen ja asiakkaan omien tavoitteiden ja toiveiden kanssa saadaan hyvä perusta sille, mihin harjoitusohjelmaa on hyvä lähteä rakentamaan.
Lähtötason määrittämisen lisäksi yhtä tärkeää on harjoitteiden huolellinen ohjaaminen. Ei riitä, että antaa harjoitusohjelman käteen ja toteaa, että “siitä suorittamaan”. Täytyy ohjata ja oikeasti paikan päällä opastaa ja katsoa, että harjoitteiden suorittaminen sujuu teknisesti oikein. Jokaisen keho toimii omalla tavallaan eikä ole olemassa kahta täysin samanlaista kyykkyä. Yksilöllisyyden huomioon ottaminen on siis ydinkysymys.
Yksilöllisyys, asiakkaan lähtötason tarkka määrittäminen ja harjoitteiden tarkka ohjaaminen sekä asiakkaan omat tavoitteet, toiveet ja arjen huomioiminen ovat keskiössä omassa valmennuskonseptissani